고연전

Omaa joukkuetta kannustetaan väsymättä taivaalta armottavasti porottavassa auringonpaisteessa. Hypitään, pompitaan, lauletaan, tanssitaan ja huudetaan koordinoidusti. Kaikki on pukeutuneet oman ylipistonsa väreihin.

Rugby ja jalkapallo stadiumi.

고연전 also known as Korea-Yonsei rival match. Eli urheilukisat Korea Universityn ja Yonsei Universityn välillä. Kisat on kaksipäiväiset ja lajeja on 5: Baseball, koripallo, jääkiekko, rugby ja jalkapallo. Perjantain oli 3 ekaa lajia ja lauantaina 2 jälkimmäistä.

Jos haluaa nähdä videoita ja muiden ottamia parempia kuvia, niin tässä on facebook sivut, jotka kannattaa katsoa!

Yonsein puoli on aika tyhjä... Baseball.

Saatiin Yonsei maitoa ja KU leivos.

Pääsin katsomaan baseballia, mutta korikseen ja lätkään olisi tarvinnut liput (joiden saamisesta ei tiedotettu mitenkään). Näin korista kuitenkin korishallin ulkopuolelle pystytetyltä screeniltä. Sielläkin tunnelma oli mahtava, koska korealaiset lauloivat heidän kannatuslaulua myös ilman musiikkia ja kannustuksen johtajia (cheerleadereita?). Mutta korealaiset cheerleaderit on kyllä ihan eri asia kuin amerikkalaiset tytöt pompomiensa kanssa.

Yksi kannustuksenjohtaja pienellä sivulavalla. Baseball.

Lippukannustajat lämmittelemässä ennen baseballin alkua.

Kun tulin pe kotiin katsoin vielä vikan erän lätkämatsista. KU oli 4-1 häviöllä erän alkaessa, mutta tekivät vielä 2 maalia. Lopussa ottivat maalivahdin pois, mutta ei auttanut, 4-3 tappio tuli.

Tunnelma oli mahtava ja kannustaminen oli hauskaa! KU voitti baseballin ja koripallon, Yonsei jääkiekon ja rugbyn. Jalkapallossa tuli tasapeli (mitään jatkoaikoja tai rankkareita ei tunneta), joten kokonaisuudessaankin tuli tasapeli.

Viimevuonna KU voitti kaikki ottelut, joten silloin tunnelma oli ollut vielä mahtavampi. Jalkapallo-ottelu oli tosi jännä, koska Yonsei saa maalin suht alussa, mutta KU tasoitti vielä (ehkä 15 min ennen peliajan loppua... vaikea sanoa, koska meidän paikat oli ainoan tulostaulun alla). Lauantaina näin siis rugbyn ja jalkapallon.

Pelien jälkeen me mentiin vielä kentän laidalle laulamaan ja tanssimaan kannustuslaulujen tahtiin. Sitten lähdettiin yhdessä kohti Anamia. Anamissa seurasi seuraava ohjelmanumero: train play. Train play tarkoittaa sitä, että muodostetaan jono niin, että meillä on käden toistemme harteilla. Sitten juostaan ympäri Anamin katuja, huudetaan 고대 (kuute tai kuutae tai kuudae, miten sen nyt järkevimmin suomalaistais.. Eli lyhennys KU:n nimestä koreaksi) ja lauletaan kannustuslauluja ja mennään ravintoloihin sisään. Entisen KU:laiset (eli suomeksi meidän alumni?) on ruokailemassa ravintoloissa ja korealaiset opiskelijat tervehtii niitä tietyllä lailla (huutavat kurkku suorana) ja sitten me myös yleensä laulettiin joku laulu (siis käden toisten olalla headbanging style). Sitten ne vanhemmat ihmiset tarjos meille ilmaista alkoholia ja ruokaa! Ihan mahtavaa tääkin! Käytiin ehkä 4-5 paikassa.

Siitä me jatkettiin vielä kampusalueelle KUBA:n bileisiin ja sitten kaiketi ihmiset meni vielä takas Anamin kaduille. Itse olin kuitenkin aivan liian poikki siihen (ja lievästi pahoinvoiva koska juokseminen, pomppiminen + ruoka + alkoholi nopeasti vedettynä ei ole kauhean toimiva yhdistelmä).

Aivan mahtava kokemus!

Ensimmäiset viikot

Ensimmäinen viikko luentoja on add/drop periodi, jolloin on mahdollista muuttaa elokuussa valitsemiaan kursseja. Pääseminen uudelle kurssille ei ole taattua edes vaihto-oppilaille, vaikka KU:ssa on kyllä erityislappusysteemi. Mikäli haluaakin eri kurssille tulisi menä haluamansa kurssin luennolle ensin valitsemiensa luentojen sijaan ja sitten pyytää professoria allekirjoittamaan lupalappu. Kursseilla on kuitenkin ilmeisesti kiintiöt, eivätkä professorit saa ottaa enempää kuin tietyn määrän vaihto-oppilaita suhteessa korealaisten määrään.

Matemaattis-luonnontieteissä tätä ongelmaa ei vaikuta olevan ja insinööripuolen vaihtareitakin on vähemmän kuin muiden joten tekniikanalan vaihtareilla tuskin tulee olemaan ongelmia.

Itselläni on neljä kurssia, joista yksi on koreankurssi ja kolme tietojenkäsittelykurssia. Kahdella kursseistani olen ainoa vaihto-opiskelija ja yhdellä meitä on yhteensä neljä ei-korealaista. Koreankurssilla ei luonnollisesti ole varsinaisia korealaisia (joku saattaa olla paluumuuttaja, mutta en tiedä sen tarkemmin).

Ekalla viikolla ensimmäiset tunnit ovat yleensä vain introtunteja, kaiketi jotta ihmiset saavat yleiskuvan kurssista ja voivat päättää, jatkavatko vai tiputtavatko kurssin. Toisaalta niillä edistyneemmilä kursseilla, joita olin valinnut, ensimmäinenkin tunti pidettiin kokonaisuudessaan. Jouduin pudottamaan yhden kurssin, mikä on toisaalta tosi sääli, koska se vaikutti todella mielenkiintoiselta (Information Security, todella hyvä proffa ja välitenttinä mm. CTF (capture the flag) tyylinen hakkerointikisa)). Mutta totesin, ettei aika riitä tekemään kaikkia kursseja kunnolla, jos otan senkin. Lisäksi tämä on viimeinen mahdollisuus oppia koreaa (koska Suomessa olen jo opiskellut kaikki HY:n koreankurssit) ja ehdottomasti paras mahdollisuus oppia koreaa, joten se mahdollisuus olisi hyvä hyödyntää. Lisäksi sen kerran kun olen täällä, en haluaisi käyttää kaikkea aikaa istumalla kirjastossa.

Human Computer Interaction (HCI)

Yksi kursseistani on HCI ja kurssilla teemme kolmen hengen ryhmissä projektin, jonka teema on IoT eli Internet of Things. Koska kurssi on HCI kurssi meidän tulee keskittyä tekemään erittäin hyvin toimiva käyttöliittymä.

Kurssiin liittyy myös SK Creative Challenge, eli projektimme (tai tuotteemme?) osallistuu kilpailuun. Kilpailuun osallistuu (ainakin) 4 eri korealaista huippuyliopistoa: Korea University, Soul National University, Yonsei University ja KAIST.

Ensimmäinen kosketus SKCC:n oli ekan viikon iltaluennot ke ja to klo 19-22 IoT aiheesta tuli kertomaan yliopiston ulkopuolinen henkilö. Varmasti mielenkiintoista, mutta täysin koreaksi. Ymmärsin ehkä 5% ekan illan sanoista. Eli en edes pointeista. Seuraavana päivänä oli enemmän kuvia :D eli hän kertoi erillaisista IoT innovaatioista. Lisäksi tokana päivänä pääsimme leikkimään Raspberry Pi -laittella. Siihen oli liitetty erilaisia sensoreita: valon tunnistus, lämpötila, kamera. Lisäksi siinä oli pumppusysteemi, tuuletin ja jokin muukin toiminto, mutta meiltä puuttui jokin piuha, niin meidän pikkuryhmä ei päässyt testailemaan niitä.

Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että tälle kurssille oli alunperin ilmoittautunut 4 vaihtaria ja tässä vaiheessa kaikki 3 muuta luovuttivat. Ekalla tunnilla oli valittu ryhmät projektia varten ja professori sanoi, että voisi sallia poikkeuksellisesti neljän hengen ryhmän jos me ulkkarit halutaan olla yhdessä. Jätkät sano haluavansa olla yhdessä, mut itse sanoin et voin mennä sekaryhmään. Jotenkin niistä tyypeistä näki, että ne saattaa tiputtaa sen kurssin. Ensin vähän pelkäsin, että ne korealaiset, jotka päätyy samaan ryhmään mun kanssa ajattelis, että ”hitto, jouduttiin ton ulkkarin kanssa”, mutta he olikin tosi positiivisella mielellä, niin olin iloisesti yllättynyt. Ryhmästäni toinen osa ihan hyvää englantia, toinen ei paljoakaan (mutta luulen, että hän ymmärtää enemmän kuin osaa käyttää. Varmaan sama kun mun koreanosaaminen, mutta toisinpäin), joten hän sanoi haluavansa oppia englantia. Vastaanotto olikin siis positiivisempi kuin olin odottanut.

Edit: Ekalla viikolla, kurssilla, jonka myöhemmin pudotin, joitain korealaisia istu mun edessä. Ne vilkas taakse ja sanoi jotain tyyliin: "Ei hitto, ulkkareita, mä niin inhoon (tätä/niitä)". Viesti oli about sama, kielen takia tosiaan vähän eri tavalla muotoiltu. Kiitti, ymmärrän kyllä koreaa ton verran...

Meillä oli eilen toinen ryhmätapaaminen, klo 20.30. Tehtiin töitä 21.45 asti. Olin aamulla mennyt klo 9.00 luennolle. Pitkiä päiviä... toki mulla oli päivällä noin 5 tunnin tauko (jonka käytin kyllä opiskeluun) toisin kuin mun ryhmäläisillä. Joten en voi valittaa, että mulla olisi rankkaa. Verrattuna Suomeen kaikki rakennukset oli vielä auki; opiskelin 1,5h kirjaston edustalla ja sitten menin käymään kirjastossa vielä ennen tapaamista. Lisäksi tapaaminen oli yhdessä opiskelurakennuksessa (missä suurin osa käpistelykursseista pidetään), jonka aulassa on pieniä ryhmätyötiloja. Sekin oli siis vielä auki noinkin myöhään. En edes tiedä milloin eri rakennukset menevät kiinni. Täällä on toki 24/7 opiskelutiloja paljon tarjolla. Niihin pääsy tosin taitaa vaatia elektronisen opiskelijakortin, jota meillä ei tosiaan vielä ole.

HCI kurssin kanssa kävimme myös retkeilemässä (camping) leirintäalueella keskellä Korean vuoristoa. SK sponsoroi viikonloppua. Opiskelijoita kaikista 4 yllä mainitusta yliopistosta tuli paikalle ja meidät oli arvottu ryhmiin. Ryhmissä tehtiin lauantain aikana lyhyt elokuva älypuhelimella ja elokuvan teema oli IoT ja UX (user experience). Majouduttiin telttoihin, joissa oli iso ulkoteltta, jonka takaosassa oli nukkumateltta. Koko asumisteltta oli pystytetty lautalavan päälle. Nukkumateltassa oli sähkö ja me nukuttiin makuupusseissa elektronisten lämpömattojen päällä. Yöllä olis kyllä muuten tullut kylmä. Viikonloppu oli tosi kiva, tosin suurinosa kaikesta oli koreaksi ja ryhmässä oli pari henkilöä, jotka eivät oikein puhuneet englantia, joten pääkieli oli korea. Mutta sanoin myös heille alkuun, etten oleta heidän puhuvan englantia, mutta toivoisin, että he puhuvat englantia. Mutta he olivat tosi mukavia ja enemmän siitä tuli vaan syyllinen olo kun en osannut auttaa paljoa (kun en aina tiennyt mitä tapahtuu ja en osannut auttaa kokkaamisessa juurikaan, koska en oikein tiennyt mitä tehdä ja miten korealaista ruokaa tehdään).

Meillä oli iso etuteltta, jonka sisällä oli erillinen nukkumatila ja etuteltta, jossa tehtiin ruokaa ja istuskeltiin.

Puput, jotka söi yöllä meidän persikat ㅠ.ㅠ

Vuoria <3 ja pensaslabyrintin sisäänkäy

Peltoja jossain päin Korea

Maaseutua

Takaisin kaupungissa

Leirikeskus suhteessa Souliin.

Oltiin siis aika keskellä Koreaa.

Koreantunnit

Ensimmäisellä viikolla ei ollut varsinaisia koreantunteja. Olin myöhässä ekalta tunnilta, mutta professori/opettaja oli vain käynyt läpi nimilistan (saavuin paikalle nimilistan lopun aikoihin) ja sitten hän sanoi haastattelevansa 10 ensimmäistä henkilöä ja sanoi, että lopuilla on haastattelu seuraavana päivänä. Haastattelu oli tosi yksinkertainen, ehkä 5-10 min juttu, aika perus itsensä esittely ja mitä toivoisi kurssilta ja sitten joku eri kysymys, jossa sai sitten selittää enemmän (mulla lempi kirja). Tai olettaisin, että hän kysyy eri asioita eri ihmisiltä. Haastattelun päätteeksi hän sanoi, että nähdään ensi viikolla, eli pääsin kurssille.

Luennot alkoivat vasta seuraavalla viikolla. Koreantunneilla on todella hyvin ja vaihtelevasti erilaisia tehtäviä. Valitettavasti huomaan myös kaikki ne aukot, joita osaamisessani on. Joudun käyttämään paljon sanakirjaa, koska en tiedä sanoja. Meillä myös kielioppiselitykset ovat olleet aika vajaavaisia, joten minulla on sellainen tunne, että täytyisi käydä koko kielioppi kunnolla läpi, jotta voisi varmistua osaavansa asiat. Kielioppi on ollut enemmän fiilispohjaista tähän mennessä. Mikä ei todellakaan ole mikään hyvä pohja kielen oppimisen kannalta!
Meillä on kaksi kirjaa, peruskirja (kappaleet, kielioppi, harjoitustehtäviä) ja työkirja. Viikonlopuksi saatiin tehtäväksi tehdä harjoituskirjan tehtävät kappaleen 1 osalta, mutta niitä ei tarvinnut palauttaa, sillä oikeat vastaukset löytyvät kirjan takaa.

Sairauspäiväkirjat osa 1

Tulihan sekin koettua näin heti alkuun, korealainen terveydenhuolto.

Pitkä tarina alkaa niin, että perjantaina herätessä oli pieni päänsärky, mutta ajattelin sen menevän itsestään ohi, niinkuin yleensä. Lähdin siis piknikille kavereiden kanssa ja päänsäryn jatkuessa ajattelin sen johtuvan nälästä ja janosta. Ruoka ja juoma ei kuitenkaan auttanut, kaverilta saamani lääkkeet eivät auttaneet. Jäimme myös sillan alle hetkeksi jumiin, kun rankkasadekuuro yllätti. Oltiin siis liikkeellä ja päänsärky vain yltyi.

Pikniksaari Yeouido tai Yeoui-saari ( 여의도) Han joessa (한강).

Yeouidolle pitää mennä vielä uudestaan, jotta siitä voi oikeasti nauttia ilman kamalaa hedaria.

Pikniksaari Yeouido tai Yeoui-saari ( 여의도) Han joessa (한강).

Päästiin vihdoin kadulle, josta löytyi apteekki. Mentiin sisään ja yritin korean ja englannin sekoituksella saada jotain päänsärkyyn. Parasetamolia ja ibuprofeiinia hän tarjosi. Yritin saada jotain vahvempaa, jolloin hän tarjosi kurkkukipuun lääkkeitä. Ostin sitten ne parasetamolit ja ibuprofeenit.

500 mg parasetamolia ja 200 mg ibuprofeenia per tabletti/kapseli.

Yöllä/illalla heräsin vähän väliä ja otan lisää lääkettä aina kun aika salli, mutta kipu oli silti jatkuvaa. Lääkkeet pitivät kivun siedettävissä rajoissa ja selvisin aamuun. Aamulla lähdin sairaalaan, Yonsein Severance Hospital oli lähin ja sinne siis suunnattiin.

Severance Hospital on kyllä aika huikea paikka. Tosi uuden ja kalliin näköinen. Suuntana oli siis International Medical Center, joka huolehtii meistä koreaa osaamattomista ulkkareista. Kaikki sujui tosi nopeasti ja kätevästi eikä itse tarvinnut hirveästi arvailla, että mitä tapahtuu. Henkilökunta puhui oikein hyvää englantia. Ensin International Centerin lääkärit tutki mut (oletettavasti opiskelija ensin ja sitten varsinainen lääkäri). He lähettivät mut neurologille, joka oli vähän vanhempi ja puhui siksi ehkä vähän epäselvempää englantia. Mutta hyvin hänkin kuitenkin. Neurologi määräsi tosiaan lääkkeitä:

Päänsärkyyn siis liittyi myös kova selkä-, niska- ja hartiakipu sekä pahoinvointi. Lääkkeet tosiaan maksettiin ensin International Centerissä ja noudettiin sitten hetken päästä sairaalan sisällä olleesta apteekista. Lääkkeet on tosiaan valmiiksi jaettu pusseihin ja mukaan sai englanninkielisen lyhennelmän tärkeimmistä kohdista lääkkeisiin liittyen. Muuta farmaseuttista neuvoa sitä ei sitten saanutkaan. Mielenkiintoisin lääke lienee pahoinvointiin tarkoitettu Motilitone, joka on korealainen herbal medicine. Muut olikin sitten myös Suomessa käytettäviä lääkeaineita.
Lounaan ja uuden tyynyn ostamisen jälkeen suuntasin takaisin Anamiin (안암), missä Korea University ja asuntola sijaitsee.
Nukuin pimeässä huoneessa lopun päivää aamuun asti (heräsin vain oksentamaan ja ottamaan lisää lääkettä). Sunnuntai meni lepäillessä ja maanantaina olin jo tarpeeksi hyvässä kunnossa menemään luennoille. Lääkäri ei vielä ristinyt päänsärkyäni miksikään, mutta vahvasti vaikuttaa pahalta migreeniltä. Oli ihan hirveä olo, mutta läääkärikäynnistä jäi tosi positiivinen kuva.

Seoul city tour

Pakkauduttiin busseihin (jotka oli mukavan tilavat ja ilmastoidut, jos vertaa suomalaisiin tilausbusseihin) ja ekana kohteena oli Blue House (청와대 Cheong Wa Dae) eli paikallinen pressan linna. Se on sellainen sinitiilikattoinen rakennus, jossa Korean presidentti työskentelee. Se oli tietenkin aika kaukana ja hyvin vartioitu. Käytiin siinä vieressä olevassa pienessä museossa, joka on ilmeisesti Cheong Wa Dae Promotional Hall. Siellä oli esillä korealaisten kansallisvaatetusta ja esineistöä sekä yläkerrassa tietoa presidenteistä, esillä eri maiden presidentille antamia lahjaesineitä ja turistien rakastamat osuuden: ”ota kuva itsestäsi pressan kanssa” ja ”ota itsestäsi kuva pressan pöydän takana”.

Korealaisia asusteita julisteissa pikkumuseossa.

Kuva museosta, edessä aukio ja sen takana vuori, joka on Blue House:n takana myös.

Blue House

Seuraavana oli 경북굴 eli Gyeongbok palatsi tai Gyeonbokgung. Blue House sijaitsee ihan Gyeongbok palatsin vieressä. Varmaan kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Portti kuningattaren asumukseen.

Kuningattaren asumus (oltiin ilmeisesti takapihalla).

향원정 Hyangwonjeong Pavilion

향원정 Hyangwonjeong Pavilion

Ilma oli tosiaan kauniin aurinkoinen, välillä tosin tuntu aika kuumalta, mutta saatettiin pysyä jossain 27 asteen lämmöissä.

Palatsialueen sisällä käytiin myös The National Folk Museum of Korea:ssa. Aikaa oli aika vähän, joten kierros oli pikainen. Yks meidän korealaisista KUBA Buddyistä tosin toimi paikallisoppaana, mikä oli tosi hyvä, koska saatiin museosta varmasti paljon enemmän irti kuin jos oltais itsekseen juostu se läpi. :)

The National Folk Museum of Korea

Throne hall from the front, a picture from the museum.

Throne hall from the side (근정전)

Throne Hall sisältä, kuva ei kyllä tee oikeutta.

Söpö mänty.

 경회루 - Banquet Hall.

Sisempi portti. Portin takana siis Throne Hall.

Pääportille saavuttiin juuri vahdinvaihtoseremonian aikaan. Se on kanssa aika hieno kokemus.

Pääportti sisäpihalta katsottuna.

Vahdinvaihtoseremonia.

Siitä suunnattiin Insadongiin lounaalle, jälleen oli niin nälkä, että kuvat jäi ottamatta. Insadongissa shoppailtiin (itse en toistaiseksi ostanut mitään, mutta siellä täytyy käydä uudestaan) ja käytiin syömässä korealaista jäätelönkorviketta bingsua 빙수.

Mango bingsu.

Nämä pienet ympyrät on sellaisia muovisia läpysköjä ja käytännössä seurusteleva pari ostaa sellaisen ja kirjottaa siihen rakkaudentunnustuksia ja sitoo sen seinään/kaiteeseen vähän samalla idealla kuin lukkojen jättäminen siltoihin. Yksi pari siis ostaa yhden läpyskän ja molemmat kirjoittaa siihen. Se paikka oli ihan täynnä niitä. Tämäkin löytyy siis Insadongista.

Siitä jatkettiin vielä katsomaan Nanta nimistä esitystä, joka markkinoitiin meille sanoilla: ”A non-verbal performance integrates Korea's traditional rhythm, Samulnori, with comedy”.  Nantan viralliset sivut.

Käymällä noilla sivuilla saa siis jonkinlaisen kuvan siitä. Kokkausteemainen rummutusshow... Jossa käytetään veitsiä ja leikkuulautaa äänen tuottamiseen, mutta jossa on myös vaikuttavaa akropatiaa, huumoria jne. Aika hieno esitys siis, mutta vaikea kuvailla! Oli aika hieno show kokonaisuutena, esiintyjät oli tosi taitavia ja osaavia. Ilmeisesti siinä teatterissa on useampi eri ryhmä, jotka vetää saman shown. Tai ilmeisesti perusrakenne on sama, mutta jokaisella tiimillä on vähän eri esitys. Meille esiintyi valkoinen tiimi.

Sellainen pieni Soul seikkailu! :)

Orientaatioviikko

Orientaatiossa kaikille jaettiin iso kirjekuori täynnä esitteitä ja tärkeitä papereita ja ihmiset ohjattiin istumaan oman ryhmänsä luokse. Meidät vaihto-oppilaat oli nimittäin jaettu 8 eri ryhmään ja ryhmien sisällä meille oli kaikille määrätty oma buddy – korealainen tuutori. Yhtä buddyä kohtaan on noin 4-6 vaihtaria. Alkuseremoniassa erinäiset ihmiset tulivat esittelemään koulua ja sen toimintaa, aika samanlailla kuin HY:ssäkin aina fukseille.

Alkuseremonioiden jälkeen oli lounas ja pieni kampuskierros. Kierroksen jälkeen suuntasimme Dongwon Global Leadership Hall -nimiseen rakennukseen, jossa International One-Stop Service sijaitsee. Koulu oli järjestänyt Alien Registration Card:n (ARC) haun yhteisesti. Kunhan oli kaikki tarvittavat dokumetit mukana sai haettua ARC:tä heti heidän kauttaan ilman, että tarvitsee lähteä minnekään jonottamaan. Meille järjestettiin myös maksullinen Seoul City Tour torstaina, johon sai ilmoittautua samassa paikassa.

Ensimmäsenä päivänä kannattaa siis varata mukaan kaikki dokumentit ja rahaa. Soulin kierros maksoi 40 000 wonia ja ARC:a varten tarvitsi 30 000 wonia + 1 000 wonia jostain koulun todistuksesta.

Seuraavana päivänä kaikille tehtiin hakemus opiskelijakorttia/pankkikorttia varten. Käytännössä siis opiskelijakortti toimii myös pankkikorttina ja sopimus siis tehtiin ihan oikean korealaisen pankin kanssa. Paikallinen pankkikortti tulee kyllä helpottamaan asioita, mutta ei meiltä hirveästi kyselty, että halutaanko sellainen. Tosin kyllä sanottiin, että sitä pankkitiliä ei ole pakko avata nyt ja sen voi avata mihin pankkiin haluaa, mutta että helpointa on, kun sen tekee siinä hetkessä.

Käytännössä siis eteen annettiin 11 sivun nippu papereita, jotka oli suurimmaksi osaksi koreaksi. Sitten edessä istunut herra kävi kalvosulkeisina läpi, että mihin kohtaan nimi, allekirjoitus ja päivämäärä pitää laittaa ja milloin asiat kirjoitetaan englanniksi ja milloin koreaksi. Se oli kyllä niin vastoin sitä, mitä suomessa opetetaan: älä allerkirjoita mitään, mitä et ymmärrä.

Ruoan jälkeen me käytiin hakemassa meidän väliaikaiset opiskelijakortit, koska niiden virallisten tekemiseen menee 3-4 viikkoa (varmaan just sen pankkiominaistuuden ja meidän suuren määrän takia). Iltapäivällä oli Workshop: Life in Seoul. Se oli tunnin mittainen sessio, missä ei ollut mitään hyödyllistä. Olin luullu, että olis edes jotain, mut ei. Meidän lähtötuutori oli valmistellut meidät miljoona kertaa paremmin kuin mitä siellä.

Illalla mentiin ryhmittäin illalliselle. Kaikki ryhmät oli kuuleman mukaan tehnyt samoja asioita. Mekin siis mentiin kanapaikkaan, jossa esille tuotiin ainakin kolme erilaista kanaruokaa. Kauhean odottelun takia oli niin nälkä, etten ottanut ruuasta kuvia ollenkaan :/ Mutta siis kanaa ja olutta oli ekassa paikassa. Sieltä sitten jatkettiin seuraavaan paikkaan, jossa oli sojua ja taas lisää ruokaa. Enään ei kyl jaksanut syödä mitään. Mutta mukava ilta siis kaikenkaikkiaan ^^

Kolmas orientaatiopäivä oli vapaaehtoinen Seoul City Tour. Se oli ihan mahtava!

Mutta siitä erillisessä kirjoituksessa, kuvien kera :)

Maanantaina kävin myös hankkimassa korealaisen prepaid-liittymän puhelimeen. Täällä kaikki viestiminen käyt kakaotalkin kautta ja elämä helpottuu huomattavasti, kun voi käyttää puhelinta vapaasti. Olin kuullut hyviä kokemuksia Ollehista, joten hankin liittymän heiltä. Pelkkä passi riittää prepaid liittymän saamiseen, mutta muunlaiset liittymät vaativat ARC.

Ensitunnelmia

Muutama päivä on jo tullut oltua Koreassa. Onnekseni ja ihanien ihmisten ystävällisyydestä johtuen sain alkuun asua kaverini luona ne muutamat yöt kun asuntolaan ei vielä voinut muuttaa. Pyörin kaupungilla ja ostin sellaisia perustarvikkeita kuin shampoot ja saippuat, sekä pari tyynyä ja korealaistyyliset lakanat.

Korealaiset nukkuvat ikäänkuin kahden ohuen peiton välissä. Voi tosin olla, että talvimallin petivaateet ovat paksummat (tod.näk. näin), mutta itse kun ostin nyt kesällä, niin omani ainakin ovat varsin ohutta kangasta. Paketista löytyi siis alus”peitto”, päällipeitto ja tyynyliina. Monet vaihtarit ostavat tai tuovat omat lakanat, koska korealaisten tyyli on tosiaan erilainen. En itse oikein ehtinyt lähteä IKEA:n shoppailemaan joten tyydyin paikalliseen valikoimaan. IKEA:n mennessä joutuisi tekemään useamman vaihdon ja aikaa kuluisi noin 1,5 h suunta, ehkä vähän vajaa.

Lauantaina iltapäivällä pääsin muuttamaan asuntolaan. Vuokra syyskaudelta on 2 000 000 wonia, eli noin 1600 euroa. Hinta on korkeahko, mutta asuntola vaikuttaa todella hyvältä. Goshiwonit voivat usein olla hieman rapistuneita ja ahtaan oloisia. Toki on hyviäkin goshiwoneja. Mutta olen siis varsin tyytyväinen tilanteeseen ainakin toistaiseksi.

Sain parhaan mahdollisen huoneen: Neljä yhden hengen huonetta rivissä, keskellä ”olohuone”, jonne tullaan sisään, molemmissa päissä erillinen suihku, erillinen vessa ja erillinen pesuallas. Eli jaan ”pesuhuoneen” periaatteessa vain yhden ihmisen kanssa. Huone on aika pieni, mutta oikeastaan jopa isompi kuin kuvittelin. Täällä on valmiina kaksi lattiasta kattoon vaatekaappia, suht leveä sänky, tuoli ja hyllykkö, jonka yksi hylly on levennetty pöydäksi sekä pyörillä varustettu laatikosto. Pöytäkin on isompi kuin oletin. Minun huoneessa oli nettikaapeli valmiina, mutta netin asentaminen/konfiguroiminen kyllä vei hetken. Lähinnä tosin sen takia, ettei sellaista ollut ennen tarvinnut tehdä enkä ensin meinannut tajuta miten se tehdään. Mutta siitäkin selvittiin.

Panoraamakuva huoneesta, saattaa hämätä, huone ei ole ehkä niin iso kuin miltä se tässä näyttää.

Kuva ovesta ja vaatekaapeista. Kuvan alalaidassa näkyy sänkyä, eli pienihän tämä huone on.

Onneksi korealainen kaverini tuli auttamaan muutossa, taksikuskikin otti ihan normihinnan (ilman ulkkarilisää) ja hän osasi neuvoa, mistä kuskin kannattaa ajaa. Tavaroiden raahaus asuntoonkin oli helpompaa kahdestaan ja hän neuvoi mitä kaikkea kannattaa ostaa. Korealaiset puhdistustarvikkeetkin ovat hieman hämmentäviä. Wet wipes ovat kova juttu. Yritin löytää suomalaistyylistä peruspuhdistusainetta ja rättejä. Ei ihan onnistunut. Mutta se mitä siis käytin on pieniä suht kestäviä liinoja, joissa on pesuaine valmiina. Liinat ovat siis lievästi kosteita ja olivat kyllä aika käteviä. Pölyä oli kyllä aika paljon, hyllyn päällä, siirrettävän laatikoston alla jne. Halusin siivota kunnolla, koska saatan olla tässä huoneessa jopa koko vuoden.

Daiso (다이소) on siis sen kaupan nimi, mistä ostin kaiken pienen tarpeellisen. Kyseinen kauppa on ilmeisen suosittu meidän vaihtareiden keskuudessa. Daiso on ilmeisesti japanilainen kauppa ja vastaa kuulemma paljon Suomen Tigeria. Ne ovat ainakin hyvin samanhenkisiä paikkoja. Daisosta löytyy myös saippuaa ja shampoota, jos tavallinen markettitavara käy. 

Lotte Martista ostin petivaateet ja sieltä on saatavilla myös länsimaisia shampoita (ainakin TRESemme). Lotte Martista saa kyllä kaikkea.. Siellä oli lemmikiosastokin, jossa tosin oli myös koiranpentuja myynnissä (suurin osa näytti syntyneen kesäkuun lopulla, mutta tiedä sitten kuinka kauan ne on olleet esillä) ja jotain pieniä jyrsijöitä kauhea läjä pienessä tilassa. Rodultaan koirat olivat lähinnä toy villakoiria ja ainakin yksi chihuahua. Lotte Mart sijaitsee Seoul station:lla (서울역).

Eläinosasto Lotte Martissa.

Koreassa hanavettä ei voi juoda, siksi jokapaikassa on vedenpuhdistimia. On tosi hyvä, että meillä täällä asuntolassa on puhdasta vettä vapaasti asukkaiden käytössä. Täällä on myös pieni keittiö, mutta luulen, etten tule sitä hirveästi käyttämään.

Aamupalan olen toistaiseksi ostanut kahviloista, mutta niissäkin on lähinnä makeita vaihtoehtoja (korealainen leipä on makeaa). Lukukauden ajaksi voisi ostaa aamupalan ruokalasta, mutta se on todennäköisesti korealainen aamupala. Korealaista aamupalaa kutsuttaisiin Suomessa jo lounaaksi sen sisältämien ruokien ja ruuan määrän takia. Tai näin olen ymmärtänyt.

Ilmasto on kuuma ja kostea. Todella kuuma ja kostea. Sisällä tosin on aina ilmastointi, joten siellä on viileää. Onkin ihan hyvä idea kantaa mukana jotain pitkähihaista paitaa. Ulkonakin pärjää ihan hyvin tällä kuumalla, jos pääsee välillä sisälle viileään. Siten ei tule niin heti kuuma.

Huomenna alkaa orientaatio ja siitä kouluvuosi saa taas alkaa. Varsinainen kouluvuosi ja kurssit alkavat vasta viikon päästä.

Blogipostauksen ovat olleet toistaiseksi enimmäkseen suomeksi, varmaan siksi, että oon tavannut paljon suomalaisia. I might write more in English as time goes by since I'll be using that language more. 

After moving and buying all the stuff from Daiso we went to eat some delicious food:

                 

I have to practice taking better pictures of the food :D

Ennen lähtöä: kurssi-ilmoittautuminen, asuntola ja viisumi

Lähtöön on noin 2 viikkoa ja Suomessa tehtävät valmistelut alkavat lähentyä loppua. Tämä kirjoitus on enemmän sarjaa "tiedoksi HY:n tuleville KU-vaihtareille".

    1. Kurssi-ilmoittautuminen

Kurssi-ilmoittautuminen KU:ssa toimi mielestäni todella hyvin. Toki vielä en tiedä, millaisia kurssit ovat ja pääsenkö aivan varmasti kaikille kursseille. Mutta tähän asti kaikki on sujunut hyvin.

Jo hakiessa vaihtoon viime syksynä, eli vuosi ennen varsinaista vaihtoa, tein suunnitelmat kursseista, joita tulisin ottamaan KU:ssa. Kaikkien vaihtoa suunnittelevien täytyy tämä tehdä, sillä vaihdon aikana opiskeltujen kurssien tulee olla sellaisia, että ne voidaan sisällyttää tutkintoon kotiyliopistossa.

KU:ssa on käytössä "Preparatory Preferred Course Listing", tänä vuonna 20.7.-2.8., jonka aikana kurssilistasta voi valita kursseja, joille haluasi osallistua. Sivuille siis kirjaudutaan sisään omilla tunnuksilla ja tiedot tallennetaan omaan preferred course listaan. KU lähettää todella hyvät ohjeet, jossa on screen cap kuvat sivujen sekä englannin että korean kielisestä versiosta. Etukäteisvalintoja tehdessä kurssit tallentuvat järjestelmään ja luovat samalla lukujärjestyksen. Näin näet heti, millaisia päiviä sinulla tulee olemaan, mikäli päädyt lopultakin valitsemaan juuri ne kurssit.

Varsinainen kurssi-ilmoittautuminen

alkoi meillä maanantaina 3.8. klo 10.00 aamulla paikallista aikaa. Eli meillä Suomessa klo 4.00 aamuyöllä. Kaikkialla varoiteltiin, että ilmoittautumisessa kannattaa olla heti liikkeellä, sillä suosituimmat kurssit menevät heti täyteen. Eipä siinä muu auttanut, kuin herätä 3.35 ja valmistautua. Itse olen nyt meidän kesämökillä ja käytössä piskuinen mokkula. Harkitsin, että olisin matkustanut sunnutaina kaupunkiin paremman netin ääreen, mutta porukoiden mokkula oli juuri edellisellä viikolla päivitetty 4G:n ja vaikutti hyvällä säällä ihan toimivalta. Sunnuntai-iltana ukkoskuurojen aikaan netti ei toiminut lainkaan, mutta siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä lähteä minnekään. Aamuyöllä netti kuitenkin toimi moitteettomasti.

Etelä-Koreassa käytetään mielellään Internet Exploreria, ja sillä selaimella paikalliset nettisivut toimivat parhaiten. Ilmeisesti Macin käyttäjät ovat Koreassa aika-ajoin ongelmissa. Kirjauduin sisään järjestelmään vähän ennen neljää. Neljältä painoin nappia "Register by my preferred course list", jolloin sivun alaosaan tuli esiin kaikki aiemmin valitsemani kurssit.

Kursseille piti yksitellen ilmoittautua painamalla "register" -nappia. Joka kerta ruutuun ilmestyi koreankielinen pieni ikkuna "odotusaika x minuuttia ja y sekunttia. Samaan aikaan niin ja niin monta henkilöä yrittää päästä sivuille, ole hyvä ja odota. Mikäli päivität sivua/lähdet pois tältä sivulta/jonosta, voi odotusaikasi olla todella pitkä/ joudut jonon hännille" Jotakuinkin tällainen viesti. Pisin jonotusaika oli 2 min 40 sekunttia. Mutta en tainnut oikeasti odottaa niinkään kauaa, sillä koko ilmoittautuminen oli ohi 7 minuutissa.

Kuvassa kurssivalinnata ja sivussa lukujärjestys. Alla näkyy välilehtivalikko, joka avaa sivun alalaitaan mm. etukäteisvalitun kurssilistan. Ilmoittautumisjärjestelmä oli siis erittäin toimiva. Tässä vain leikelty kuva kurssiportaalisivustosta.

Tällä hetkellä kaikki 4 CS kurssia ovat tilassa "confirmed" ja 2 korean kurssia tilassa "waiting". 17.8. saa tiedon, pääseekö "waiting" kursseille.
Todennäköisesti saatan vielä tiputtaa yhden CS kurssin, valitsin sen plan B:nä, jos muiden kurssien kanssa tulee ongelmia. Kursseja etukäteen valitessa on hyvä olla suunnitelma B siltä varalta, että kurssit ehtivät mennä täyteen. Kaikkien vaihtarien tulee ilmoittautua kursseille vähintään 12 creditin arvosta ja enintään 19 creditin arvosta. KU:n kurssien creditteihin ei ole laskettu ollenkaan itsenäistä työskentelyä (toisin kuin HY:llä). KU:n kolmen creditin kurssit ovat hyvinkin HY:n 5 op kurssien arvoisia. Mutta näitä arvioidaan tarkemmin sitten vasta vuoden päästä.

    2. Asuntola

Itse päädyin hakemaan KU:n asuntolaan ainakin syksyksi. Asuntola on suhteellisen halpa vaihtoehto ja ilmeisen lähellä kampusta. Tosin yhden hengen huoneet eivät enää ole goshiwon huonetta halvempia.

Päädyin asuntolaan, sillä asuntolahuoneiston hankkiminen vaikutti kaikista yksinkertaisimmalta ja turvallisimmalta. Asuntolan yhteydessä on myös kuntosali, mutta jää nähtäväksi, minkälainen se on. Olen kuitenkin viimeisen vuoden kärsinyt pahasta välilevypullistumasta ja siitä johtuvasta selkäkivusta. Toivottavasti asuntolan kuntosali on sopiva, niin ei tarvitsisi käyttää ylimääräistä rahaa salikortin hankkimiseen.

Sain siis asuntolasta single room huoneen. Vasta paikanpäällä selviää, jaanko kylpyhuonetilat yhden, kahden vai neljän muun ihmisen kanssa.

Asuntolahaku oli jo aikaisin kesäkuussa. Itse jätin asuntolahakemuksen haun toiseksiviimeisenä päivänä, joten olin melko varma, etten saisi huonetta. Vihdoin heinäkuun loppupuolella (pe 23.7.) sain viestin, että minulle on varattu huone asuntolasta. Huone olisi minun, mikäli seuraavan viikon aikana maksaisin varausmaksun, lukukauden vuokran ja toimittaisin uuden, tuoreen, heinäkuun aikana tehdyn tuberkuloositestin tuloksen. Mikäli minulla ei vielä ollut tuoretta tuberkuloositulosta, voisin tehdä testin (jossain heidän suosittelemassa paikassa) hintaan 1500 wonia eli noin1,30 euroa.

Joo-o. Siitä alkoi maanantai-iltapäivän soittelukierros. YTHS on kiinni heinäkuun. Työterveydellä on 1 lääkäri, joka testiä tekee, eikä hän ole nyt paikalla (sanoin, että työterveyden kautta tai yksityishenkilönä, olisiko mahdollista päästä. Oli vain se yksi henkilö, joten ei). Soitin toiselle yksityiselle lääkäriasemalle. Heilläkin oli vain yksi lääkäri, joka testiä olisi voinut tehdä, ihotestinä. Tämä lääkäri olisi ollut paikalla tekemässä testin alkuviikosta, mutta ei tulkitsemassa tuloksia loppuviikosta. Ei auta, uusi tulos oli saatava sunnuntaihin 2.8. mennessä. Onneksi seuraava yksityinen lääkäriasema tärppäsi. Heillä voitiin ottaa verikoe ja näytteet lähettää pikana. Labra aukesi seuraavana aamuna klo 7.30, joten vähän ennen kahdeksaa olin jo paikalla. Minulla kävi tosi hyvä tuuri, sillä tulokset tulivat jo torstaina puolen päivän aikaan. Ystävällinen laboratoriotyöntekijä printtasi minulle tulokset ja jäin hetkeksi tuojottamaan niitä: kaikki oli suomeksi. Englanniksi kääntäminen olisi vaatinut lääkäriä, mikä taas olisi tarkoittanut rahanmenoa. Päätin kuitenkin, että tällä mennään ja jos ei kelpaa, niin katsotaan sitä kielenkääntämistä sitten uudestaan. Onneksi ohjeissa kuitenkin lukee, että sekä pankkikuitti vuokran ja varausmaksun maksamisesta että tuberkuloositesti saavat olla millä tahansa kielellä. Ehdin juuri käydä skannaamassa tulokset yliopistolla ennen töiden alkua. Hinta testille tosin oli suolainen 82 euroa.

Hulluinta tässä on tavallaan se, että Suomessa ei juurikaan esiinny tuberkuloosia. Lisäksi kävin tammikuussa keuhkojen röntgenkuvauksessa, koska jo KU:n Certificate of Health vaatii tubitestin. Mutta tammikuu on liian aikaisin.

Asuntolahaku on todennäköisesti ensivuonnakin samoihin aikoihin. Joten MIKÄLI MENET ASUNTOLAAN KU:SSA: ota huomioon, että
1. tarvitset tuoreen tuberkuloositestin.
2. YTHS on kiinni heinäkuussa, joten ole jo todella hyvissä ajoin yhteydessä kunnalliseen terveydenhuoltoon tai varaa ajoissa aika yksityiseltä.
Itse oli töissä vielä heinäkuun viimeisen viikon, mutta onneksi työajat osuivat asioiden hoitamisen kannalta hyviin kohtiin. Mutta erityisesti jos on jossain töissä ja joutuu hoitamaan tällaisia yhtäkkisiä tubitodistussähellyksiä, kannattaa varautua henkisesti.

    3. Viisumi

Vaihdon palveluiden antamat viisuminhakuohjeet ja Korean suurlähetystön antamat viisuminhakuohjeet olivat varsin erilaiset. Jotta viisuminhakuprosessi sujuisi mahdollisimman hyvin ja sujuvasti, kannattaa seurata suurlähetystön ohjeita. Tosin uskon, että myös HY:n vaihdonpalvelut muuttaa ohjeita ensivuodeksi.

Vaikka HY:n ohjeiden mukaan suosittelukirjettä ei tarvita ja myös kopiot kelpaavat, niin viisumin saamiseksi alkuperäiset paperit ja oman yliopiston edustajan suosittelukirje vaaditaan. Mutta ei hätää, suurlähetystöltä kyllä soitellaan perään, mikäli jokin dokumetti puuttuu.

En mene tämän tarkemmin viisumin hakemiseen, sillä se on lähinnä dokumenttien keräämistä. Etelä-Korean suurlähetystössä on myös erittäin hyvin englantia puhuvaa henkilökuntaa, joten kielimuuria ei tarvitse pelätä.