Tuberkuloositesti

Koreassa vaaditaan tuberkuloositestiä.

Osa I

Vaihtoon hakuvaiheessa vaihtoyliopisto vaatii tuberkuloositestiä osana terveystodistusta. Sen saa opiskelijaterveydenhuollosta röntgenkuva-testinä. Tai oikeastaan, osalle tehdään röntgenkuvaus, osalle ihotesti ja osa ei hankkii testin muuta kautta.
Hinta: 0 euroa.

Osa II

Koska hakuvaiheen TB-testi on tehty ajoissa, on se tehty liian ajoissa. Asuntola Koreassa vaatii uuden TB-testin - viikon varoitusajalla.
Soittelemalla Suomen yksityisille lääkäriasemille ("Se [yksi] lääkäri, joka voi tehdä TB-testin, ei ole seuraavaan pariin päivään paikalla, otetaanko aika ensiviikolle." "Meillä ei tehdä TB-testiä ollenkaan." jne.)  kunnes yhdessä voidaan ottaa verikoe ja näyte ehtii vielä saman aamun kuormaan.
Hinta: n. 80 euroa.

Osa III

Asuntola vaatii kevätlukukaudelle uuden TB-testin. Aikaa on jälleen vain viikko ja testi on pitänyt suorittaa viimeisen kuukauden sisällä. Menemme siis kaksi metropysäkkiä eteenpäin ja etsimme paikallisen terveyskeskuksen. Meidän täytyy täyttää lappu (henkilö- ja osoitetiedot sekä merkki kohtaan "TB-test for dormitory") sekä esittää ARC ja maksaa tutkimusmaksu. Menemme yläkertaan, vaihtokoppiin ja ylle sairaalan kaapu ja astelu kuvaushuoneeseen, pari koreankielistä epäselvää ohjetta (sanoiko se, että hengitä sisään vai ulos?) ja olet valmis. Tulokset voi hakea 3 päivän kuluttua.
Hinta: 1500 wonia eli noin 1 euro.
Se oli melkein niin helppoa, että epäili vähän, menikö kaikki nyt oikein. Eikä puhettakaan, että olisi kyselty "oletko raskaana" tai mitään muita yleensä röntgenissä varmistettavia seikkoja. Mutta kaipa niille on tullut tohon rutiini, kun kaikki sen taitaa asuntolaan tarvita. 3 päivää myöhemmin käytiin hakemassa tulokset, näytettiin vaan kuittia ja sitten vastaanottovirkailija tulosti ne todistukset ja laittoi leimat.

Välipostaus/tilannetiedote aka ei mitään tärkeää sanottavaa

Taustalla oma asuntola, asun ylimmässä kerroksessa.

Niinhän siinä helposti käy, että blogin pitämiseen tulee pieni tauko jossain välissä. Nytkin oikeastaan pitäisi opiskella, mutta ajattelin, että olisi hyvä laittaa edes jotain tekstiä tännekin. Nämä kuvat ovat oikeastaan marraskuun alusta. 

Tie alas asuntolalta

Tätä kautta suuntaan usein lenkille. Kuvan vasemmassa laidassa on KUn sairaanhoitajien koulu, oikealla puolella on urheilukenttä. Suoraan edessä näkyvät talot ovat asuintaloja.

Pikkuhiljaa lehdet alkavat olla jo tippuneet puista. Huomiseksi on luvattu lunta/räntää. Koreassa on (ainakin omasta kokemuksesta) tavallista, että lämpötila tippuu yhtäkki 10 astetta. Sunnuntaina oli päivällä +13 ja pilvistä, mukavan lämmin sää siis. Huomenna pitäisi olla +3 astetta.
Päivänvaloa täällä on toki paljon enemmän kuin Suomessa. Tänään 7.20-17.16 Soulissa, 8.41-15.33 Espoossa. Eli karkeasti 10h vs 7h.

Sairaana olemisesta voisin antaa sellaisen pienen vinkin, että jos tulee KU:hun opiskelemaan, niin kannattaa käyttää koulun Health Centeriä. Health Center löytyy kummaltakin kampukselta ja riippuen viikonpäivästä lääkäri on jommalla kummalla kampuksella. Lääkäri puhuu hyvää englantia ja vastaanottotiskillä työskentelevät henkilöt vaikuttivat osaavan oiresanastoa englanniksi. Menin tosin käymään siellä korealaisen kaverin kanssa, joten hän hoiti suurimman osan puhumisesta.
Jouduin maksamaan ainoastaan lääkkeistä: 2 päivän lääkkeet 2000 wonia eli noin 1,60 euroa.
Vastaanottotiskin työntekijällä (ehkä sairaanhoitoja) oli lääkepurkit siinä tiskillään ja sellainen kone, mihin se pussitte ne lääkkeet. Aina yhden ottokerran lääkkeet yhteen pussiin ja sitten se oli sellainen nauha. Ihan niinkuin kaikki muutkin reseptilääkkeet tähän asti. Itse en kyllä tykkää tästä hirveästi, koska oireiden lievettyä on melkein mahdotonta ottaa vain tiettyä lääkettä (ja myös mahdotonta tietää, mikä lääke on mikäkin).

Suunnitelen kirjoittavani vielä lähiaikoina KUBA:sta (Korea University Buddy Assistant, meidän korealaiset "tuutorit") ja marraskuun retkistä.

Sairauspäiväkirjat osa 1

Tulihan sekin koettua näin heti alkuun, korealainen terveydenhuolto.

Pitkä tarina alkaa niin, että perjantaina herätessä oli pieni päänsärky, mutta ajattelin sen menevän itsestään ohi, niinkuin yleensä. Lähdin siis piknikille kavereiden kanssa ja päänsäryn jatkuessa ajattelin sen johtuvan nälästä ja janosta. Ruoka ja juoma ei kuitenkaan auttanut, kaverilta saamani lääkkeet eivät auttaneet. Jäimme myös sillan alle hetkeksi jumiin, kun rankkasadekuuro yllätti. Oltiin siis liikkeellä ja päänsärky vain yltyi.

Pikniksaari Yeouido tai Yeoui-saari ( 여의도) Han joessa (한강).

Yeouidolle pitää mennä vielä uudestaan, jotta siitä voi oikeasti nauttia ilman kamalaa hedaria.

Pikniksaari Yeouido tai Yeoui-saari ( 여의도) Han joessa (한강).

Päästiin vihdoin kadulle, josta löytyi apteekki. Mentiin sisään ja yritin korean ja englannin sekoituksella saada jotain päänsärkyyn. Parasetamolia ja ibuprofeiinia hän tarjosi. Yritin saada jotain vahvempaa, jolloin hän tarjosi kurkkukipuun lääkkeitä. Ostin sitten ne parasetamolit ja ibuprofeenit.

500 mg parasetamolia ja 200 mg ibuprofeenia per tabletti/kapseli.

Yöllä/illalla heräsin vähän väliä ja otan lisää lääkettä aina kun aika salli, mutta kipu oli silti jatkuvaa. Lääkkeet pitivät kivun siedettävissä rajoissa ja selvisin aamuun. Aamulla lähdin sairaalaan, Yonsein Severance Hospital oli lähin ja sinne siis suunnattiin.

Severance Hospital on kyllä aika huikea paikka. Tosi uuden ja kalliin näköinen. Suuntana oli siis International Medical Center, joka huolehtii meistä koreaa osaamattomista ulkkareista. Kaikki sujui tosi nopeasti ja kätevästi eikä itse tarvinnut hirveästi arvailla, että mitä tapahtuu. Henkilökunta puhui oikein hyvää englantia. Ensin International Centerin lääkärit tutki mut (oletettavasti opiskelija ensin ja sitten varsinainen lääkäri). He lähettivät mut neurologille, joka oli vähän vanhempi ja puhui siksi ehkä vähän epäselvempää englantia. Mutta hyvin hänkin kuitenkin. Neurologi määräsi tosiaan lääkkeitä:

Päänsärkyyn siis liittyi myös kova selkä-, niska- ja hartiakipu sekä pahoinvointi. Lääkkeet tosiaan maksettiin ensin International Centerissä ja noudettiin sitten hetken päästä sairaalan sisällä olleesta apteekista. Lääkkeet on tosiaan valmiiksi jaettu pusseihin ja mukaan sai englanninkielisen lyhennelmän tärkeimmistä kohdista lääkkeisiin liittyen. Muuta farmaseuttista neuvoa sitä ei sitten saanutkaan. Mielenkiintoisin lääke lienee pahoinvointiin tarkoitettu Motilitone, joka on korealainen herbal medicine. Muut olikin sitten myös Suomessa käytettäviä lääkeaineita.
Lounaan ja uuden tyynyn ostamisen jälkeen suuntasin takaisin Anamiin (안암), missä Korea University ja asuntola sijaitsee.
Nukuin pimeässä huoneessa lopun päivää aamuun asti (heräsin vain oksentamaan ja ottamaan lisää lääkettä). Sunnuntai meni lepäillessä ja maanantaina olin jo tarpeeksi hyvässä kunnossa menemään luennoille. Lääkäri ei vielä ristinyt päänsärkyäni miksikään, mutta vahvasti vaikuttaa pahalta migreeniltä. Oli ihan hirveä olo, mutta läääkärikäynnistä jäi tosi positiivinen kuva.