고연전

Omaa joukkuetta kannustetaan väsymättä taivaalta armottavasti porottavassa auringonpaisteessa. Hypitään, pompitaan, lauletaan, tanssitaan ja huudetaan koordinoidusti. Kaikki on pukeutuneet oman ylipistonsa väreihin.

Rugby ja jalkapallo stadiumi.

고연전 also known as Korea-Yonsei rival match. Eli urheilukisat Korea Universityn ja Yonsei Universityn välillä. Kisat on kaksipäiväiset ja lajeja on 5: Baseball, koripallo, jääkiekko, rugby ja jalkapallo. Perjantain oli 3 ekaa lajia ja lauantaina 2 jälkimmäistä.

Jos haluaa nähdä videoita ja muiden ottamia parempia kuvia, niin tässä on facebook sivut, jotka kannattaa katsoa!

Yonsein puoli on aika tyhjä... Baseball.

Saatiin Yonsei maitoa ja KU leivos.

Pääsin katsomaan baseballia, mutta korikseen ja lätkään olisi tarvinnut liput (joiden saamisesta ei tiedotettu mitenkään). Näin korista kuitenkin korishallin ulkopuolelle pystytetyltä screeniltä. Sielläkin tunnelma oli mahtava, koska korealaiset lauloivat heidän kannatuslaulua myös ilman musiikkia ja kannustuksen johtajia (cheerleadereita?). Mutta korealaiset cheerleaderit on kyllä ihan eri asia kuin amerikkalaiset tytöt pompomiensa kanssa.

Yksi kannustuksenjohtaja pienellä sivulavalla. Baseball.

Lippukannustajat lämmittelemässä ennen baseballin alkua.

Kun tulin pe kotiin katsoin vielä vikan erän lätkämatsista. KU oli 4-1 häviöllä erän alkaessa, mutta tekivät vielä 2 maalia. Lopussa ottivat maalivahdin pois, mutta ei auttanut, 4-3 tappio tuli.

Tunnelma oli mahtava ja kannustaminen oli hauskaa! KU voitti baseballin ja koripallon, Yonsei jääkiekon ja rugbyn. Jalkapallossa tuli tasapeli (mitään jatkoaikoja tai rankkareita ei tunneta), joten kokonaisuudessaankin tuli tasapeli.

Viimevuonna KU voitti kaikki ottelut, joten silloin tunnelma oli ollut vielä mahtavampi. Jalkapallo-ottelu oli tosi jännä, koska Yonsei saa maalin suht alussa, mutta KU tasoitti vielä (ehkä 15 min ennen peliajan loppua... vaikea sanoa, koska meidän paikat oli ainoan tulostaulun alla). Lauantaina näin siis rugbyn ja jalkapallon.

Pelien jälkeen me mentiin vielä kentän laidalle laulamaan ja tanssimaan kannustuslaulujen tahtiin. Sitten lähdettiin yhdessä kohti Anamia. Anamissa seurasi seuraava ohjelmanumero: train play. Train play tarkoittaa sitä, että muodostetaan jono niin, että meillä on käden toistemme harteilla. Sitten juostaan ympäri Anamin katuja, huudetaan 고대 (kuute tai kuutae tai kuudae, miten sen nyt järkevimmin suomalaistais.. Eli lyhennys KU:n nimestä koreaksi) ja lauletaan kannustuslauluja ja mennään ravintoloihin sisään. Entisen KU:laiset (eli suomeksi meidän alumni?) on ruokailemassa ravintoloissa ja korealaiset opiskelijat tervehtii niitä tietyllä lailla (huutavat kurkku suorana) ja sitten me myös yleensä laulettiin joku laulu (siis käden toisten olalla headbanging style). Sitten ne vanhemmat ihmiset tarjos meille ilmaista alkoholia ja ruokaa! Ihan mahtavaa tääkin! Käytiin ehkä 4-5 paikassa.

Siitä me jatkettiin vielä kampusalueelle KUBA:n bileisiin ja sitten kaiketi ihmiset meni vielä takas Anamin kaduille. Itse olin kuitenkin aivan liian poikki siihen (ja lievästi pahoinvoiva koska juokseminen, pomppiminen + ruoka + alkoholi nopeasti vedettynä ei ole kauhean toimiva yhdistelmä).

Aivan mahtava kokemus!

Ensimmäiset viikot

Ensimmäinen viikko luentoja on add/drop periodi, jolloin on mahdollista muuttaa elokuussa valitsemiaan kursseja. Pääseminen uudelle kurssille ei ole taattua edes vaihto-oppilaille, vaikka KU:ssa on kyllä erityislappusysteemi. Mikäli haluaakin eri kurssille tulisi menä haluamansa kurssin luennolle ensin valitsemiensa luentojen sijaan ja sitten pyytää professoria allekirjoittamaan lupalappu. Kursseilla on kuitenkin ilmeisesti kiintiöt, eivätkä professorit saa ottaa enempää kuin tietyn määrän vaihto-oppilaita suhteessa korealaisten määrään.

Matemaattis-luonnontieteissä tätä ongelmaa ei vaikuta olevan ja insinööripuolen vaihtareitakin on vähemmän kuin muiden joten tekniikanalan vaihtareilla tuskin tulee olemaan ongelmia.

Itselläni on neljä kurssia, joista yksi on koreankurssi ja kolme tietojenkäsittelykurssia. Kahdella kursseistani olen ainoa vaihto-opiskelija ja yhdellä meitä on yhteensä neljä ei-korealaista. Koreankurssilla ei luonnollisesti ole varsinaisia korealaisia (joku saattaa olla paluumuuttaja, mutta en tiedä sen tarkemmin).

Ekalla viikolla ensimmäiset tunnit ovat yleensä vain introtunteja, kaiketi jotta ihmiset saavat yleiskuvan kurssista ja voivat päättää, jatkavatko vai tiputtavatko kurssin. Toisaalta niillä edistyneemmilä kursseilla, joita olin valinnut, ensimmäinenkin tunti pidettiin kokonaisuudessaan. Jouduin pudottamaan yhden kurssin, mikä on toisaalta tosi sääli, koska se vaikutti todella mielenkiintoiselta (Information Security, todella hyvä proffa ja välitenttinä mm. CTF (capture the flag) tyylinen hakkerointikisa)). Mutta totesin, ettei aika riitä tekemään kaikkia kursseja kunnolla, jos otan senkin. Lisäksi tämä on viimeinen mahdollisuus oppia koreaa (koska Suomessa olen jo opiskellut kaikki HY:n koreankurssit) ja ehdottomasti paras mahdollisuus oppia koreaa, joten se mahdollisuus olisi hyvä hyödyntää. Lisäksi sen kerran kun olen täällä, en haluaisi käyttää kaikkea aikaa istumalla kirjastossa.

Human Computer Interaction (HCI)

Yksi kursseistani on HCI ja kurssilla teemme kolmen hengen ryhmissä projektin, jonka teema on IoT eli Internet of Things. Koska kurssi on HCI kurssi meidän tulee keskittyä tekemään erittäin hyvin toimiva käyttöliittymä.

Kurssiin liittyy myös SK Creative Challenge, eli projektimme (tai tuotteemme?) osallistuu kilpailuun. Kilpailuun osallistuu (ainakin) 4 eri korealaista huippuyliopistoa: Korea University, Soul National University, Yonsei University ja KAIST.

Ensimmäinen kosketus SKCC:n oli ekan viikon iltaluennot ke ja to klo 19-22 IoT aiheesta tuli kertomaan yliopiston ulkopuolinen henkilö. Varmasti mielenkiintoista, mutta täysin koreaksi. Ymmärsin ehkä 5% ekan illan sanoista. Eli en edes pointeista. Seuraavana päivänä oli enemmän kuvia :D eli hän kertoi erillaisista IoT innovaatioista. Lisäksi tokana päivänä pääsimme leikkimään Raspberry Pi -laittella. Siihen oli liitetty erilaisia sensoreita: valon tunnistus, lämpötila, kamera. Lisäksi siinä oli pumppusysteemi, tuuletin ja jokin muukin toiminto, mutta meiltä puuttui jokin piuha, niin meidän pikkuryhmä ei päässyt testailemaan niitä.

Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että tälle kurssille oli alunperin ilmoittautunut 4 vaihtaria ja tässä vaiheessa kaikki 3 muuta luovuttivat. Ekalla tunnilla oli valittu ryhmät projektia varten ja professori sanoi, että voisi sallia poikkeuksellisesti neljän hengen ryhmän jos me ulkkarit halutaan olla yhdessä. Jätkät sano haluavansa olla yhdessä, mut itse sanoin et voin mennä sekaryhmään. Jotenkin niistä tyypeistä näki, että ne saattaa tiputtaa sen kurssin. Ensin vähän pelkäsin, että ne korealaiset, jotka päätyy samaan ryhmään mun kanssa ajattelis, että ”hitto, jouduttiin ton ulkkarin kanssa”, mutta he olikin tosi positiivisella mielellä, niin olin iloisesti yllättynyt. Ryhmästäni toinen osa ihan hyvää englantia, toinen ei paljoakaan (mutta luulen, että hän ymmärtää enemmän kuin osaa käyttää. Varmaan sama kun mun koreanosaaminen, mutta toisinpäin), joten hän sanoi haluavansa oppia englantia. Vastaanotto olikin siis positiivisempi kuin olin odottanut.

Edit: Ekalla viikolla, kurssilla, jonka myöhemmin pudotin, joitain korealaisia istu mun edessä. Ne vilkas taakse ja sanoi jotain tyyliin: "Ei hitto, ulkkareita, mä niin inhoon (tätä/niitä)". Viesti oli about sama, kielen takia tosiaan vähän eri tavalla muotoiltu. Kiitti, ymmärrän kyllä koreaa ton verran...

Meillä oli eilen toinen ryhmätapaaminen, klo 20.30. Tehtiin töitä 21.45 asti. Olin aamulla mennyt klo 9.00 luennolle. Pitkiä päiviä... toki mulla oli päivällä noin 5 tunnin tauko (jonka käytin kyllä opiskeluun) toisin kuin mun ryhmäläisillä. Joten en voi valittaa, että mulla olisi rankkaa. Verrattuna Suomeen kaikki rakennukset oli vielä auki; opiskelin 1,5h kirjaston edustalla ja sitten menin käymään kirjastossa vielä ennen tapaamista. Lisäksi tapaaminen oli yhdessä opiskelurakennuksessa (missä suurin osa käpistelykursseista pidetään), jonka aulassa on pieniä ryhmätyötiloja. Sekin oli siis vielä auki noinkin myöhään. En edes tiedä milloin eri rakennukset menevät kiinni. Täällä on toki 24/7 opiskelutiloja paljon tarjolla. Niihin pääsy tosin taitaa vaatia elektronisen opiskelijakortin, jota meillä ei tosiaan vielä ole.

HCI kurssin kanssa kävimme myös retkeilemässä (camping) leirintäalueella keskellä Korean vuoristoa. SK sponsoroi viikonloppua. Opiskelijoita kaikista 4 yllä mainitusta yliopistosta tuli paikalle ja meidät oli arvottu ryhmiin. Ryhmissä tehtiin lauantain aikana lyhyt elokuva älypuhelimella ja elokuvan teema oli IoT ja UX (user experience). Majouduttiin telttoihin, joissa oli iso ulkoteltta, jonka takaosassa oli nukkumateltta. Koko asumisteltta oli pystytetty lautalavan päälle. Nukkumateltassa oli sähkö ja me nukuttiin makuupusseissa elektronisten lämpömattojen päällä. Yöllä olis kyllä muuten tullut kylmä. Viikonloppu oli tosi kiva, tosin suurinosa kaikesta oli koreaksi ja ryhmässä oli pari henkilöä, jotka eivät oikein puhuneet englantia, joten pääkieli oli korea. Mutta sanoin myös heille alkuun, etten oleta heidän puhuvan englantia, mutta toivoisin, että he puhuvat englantia. Mutta he olivat tosi mukavia ja enemmän siitä tuli vaan syyllinen olo kun en osannut auttaa paljoa (kun en aina tiennyt mitä tapahtuu ja en osannut auttaa kokkaamisessa juurikaan, koska en oikein tiennyt mitä tehdä ja miten korealaista ruokaa tehdään).

Meillä oli iso etuteltta, jonka sisällä oli erillinen nukkumatila ja etuteltta, jossa tehtiin ruokaa ja istuskeltiin.

Puput, jotka söi yöllä meidän persikat ㅠ.ㅠ

Vuoria <3 ja pensaslabyrintin sisäänkäy

Peltoja jossain päin Korea

Maaseutua

Takaisin kaupungissa

Leirikeskus suhteessa Souliin.

Oltiin siis aika keskellä Koreaa.

Koreantunnit

Ensimmäisellä viikolla ei ollut varsinaisia koreantunteja. Olin myöhässä ekalta tunnilta, mutta professori/opettaja oli vain käynyt läpi nimilistan (saavuin paikalle nimilistan lopun aikoihin) ja sitten hän sanoi haastattelevansa 10 ensimmäistä henkilöä ja sanoi, että lopuilla on haastattelu seuraavana päivänä. Haastattelu oli tosi yksinkertainen, ehkä 5-10 min juttu, aika perus itsensä esittely ja mitä toivoisi kurssilta ja sitten joku eri kysymys, jossa sai sitten selittää enemmän (mulla lempi kirja). Tai olettaisin, että hän kysyy eri asioita eri ihmisiltä. Haastattelun päätteeksi hän sanoi, että nähdään ensi viikolla, eli pääsin kurssille.

Luennot alkoivat vasta seuraavalla viikolla. Koreantunneilla on todella hyvin ja vaihtelevasti erilaisia tehtäviä. Valitettavasti huomaan myös kaikki ne aukot, joita osaamisessani on. Joudun käyttämään paljon sanakirjaa, koska en tiedä sanoja. Meillä myös kielioppiselitykset ovat olleet aika vajaavaisia, joten minulla on sellainen tunne, että täytyisi käydä koko kielioppi kunnolla läpi, jotta voisi varmistua osaavansa asiat. Kielioppi on ollut enemmän fiilispohjaista tähän mennessä. Mikä ei todellakaan ole mikään hyvä pohja kielen oppimisen kannalta!
Meillä on kaksi kirjaa, peruskirja (kappaleet, kielioppi, harjoitustehtäviä) ja työkirja. Viikonlopuksi saatiin tehtäväksi tehdä harjoituskirjan tehtävät kappaleen 1 osalta, mutta niitä ei tarvinnut palauttaa, sillä oikeat vastaukset löytyvät kirjan takaa.

Sairauspäiväkirjat osa 1

Tulihan sekin koettua näin heti alkuun, korealainen terveydenhuolto.

Pitkä tarina alkaa niin, että perjantaina herätessä oli pieni päänsärky, mutta ajattelin sen menevän itsestään ohi, niinkuin yleensä. Lähdin siis piknikille kavereiden kanssa ja päänsäryn jatkuessa ajattelin sen johtuvan nälästä ja janosta. Ruoka ja juoma ei kuitenkaan auttanut, kaverilta saamani lääkkeet eivät auttaneet. Jäimme myös sillan alle hetkeksi jumiin, kun rankkasadekuuro yllätti. Oltiin siis liikkeellä ja päänsärky vain yltyi.

Pikniksaari Yeouido tai Yeoui-saari ( 여의도) Han joessa (한강).

Yeouidolle pitää mennä vielä uudestaan, jotta siitä voi oikeasti nauttia ilman kamalaa hedaria.

Pikniksaari Yeouido tai Yeoui-saari ( 여의도) Han joessa (한강).

Päästiin vihdoin kadulle, josta löytyi apteekki. Mentiin sisään ja yritin korean ja englannin sekoituksella saada jotain päänsärkyyn. Parasetamolia ja ibuprofeiinia hän tarjosi. Yritin saada jotain vahvempaa, jolloin hän tarjosi kurkkukipuun lääkkeitä. Ostin sitten ne parasetamolit ja ibuprofeenit.

500 mg parasetamolia ja 200 mg ibuprofeenia per tabletti/kapseli.

Yöllä/illalla heräsin vähän väliä ja otan lisää lääkettä aina kun aika salli, mutta kipu oli silti jatkuvaa. Lääkkeet pitivät kivun siedettävissä rajoissa ja selvisin aamuun. Aamulla lähdin sairaalaan, Yonsein Severance Hospital oli lähin ja sinne siis suunnattiin.

Severance Hospital on kyllä aika huikea paikka. Tosi uuden ja kalliin näköinen. Suuntana oli siis International Medical Center, joka huolehtii meistä koreaa osaamattomista ulkkareista. Kaikki sujui tosi nopeasti ja kätevästi eikä itse tarvinnut hirveästi arvailla, että mitä tapahtuu. Henkilökunta puhui oikein hyvää englantia. Ensin International Centerin lääkärit tutki mut (oletettavasti opiskelija ensin ja sitten varsinainen lääkäri). He lähettivät mut neurologille, joka oli vähän vanhempi ja puhui siksi ehkä vähän epäselvempää englantia. Mutta hyvin hänkin kuitenkin. Neurologi määräsi tosiaan lääkkeitä:

Päänsärkyyn siis liittyi myös kova selkä-, niska- ja hartiakipu sekä pahoinvointi. Lääkkeet tosiaan maksettiin ensin International Centerissä ja noudettiin sitten hetken päästä sairaalan sisällä olleesta apteekista. Lääkkeet on tosiaan valmiiksi jaettu pusseihin ja mukaan sai englanninkielisen lyhennelmän tärkeimmistä kohdista lääkkeisiin liittyen. Muuta farmaseuttista neuvoa sitä ei sitten saanutkaan. Mielenkiintoisin lääke lienee pahoinvointiin tarkoitettu Motilitone, joka on korealainen herbal medicine. Muut olikin sitten myös Suomessa käytettäviä lääkeaineita.
Lounaan ja uuden tyynyn ostamisen jälkeen suuntasin takaisin Anamiin (안암), missä Korea University ja asuntola sijaitsee.
Nukuin pimeässä huoneessa lopun päivää aamuun asti (heräsin vain oksentamaan ja ottamaan lisää lääkettä). Sunnuntai meni lepäillessä ja maanantaina olin jo tarpeeksi hyvässä kunnossa menemään luennoille. Lääkäri ei vielä ristinyt päänsärkyäni miksikään, mutta vahvasti vaikuttaa pahalta migreeniltä. Oli ihan hirveä olo, mutta läääkärikäynnistä jäi tosi positiivinen kuva.

Seoul city tour

Pakkauduttiin busseihin (jotka oli mukavan tilavat ja ilmastoidut, jos vertaa suomalaisiin tilausbusseihin) ja ekana kohteena oli Blue House (청와대 Cheong Wa Dae) eli paikallinen pressan linna. Se on sellainen sinitiilikattoinen rakennus, jossa Korean presidentti työskentelee. Se oli tietenkin aika kaukana ja hyvin vartioitu. Käytiin siinä vieressä olevassa pienessä museossa, joka on ilmeisesti Cheong Wa Dae Promotional Hall. Siellä oli esillä korealaisten kansallisvaatetusta ja esineistöä sekä yläkerrassa tietoa presidenteistä, esillä eri maiden presidentille antamia lahjaesineitä ja turistien rakastamat osuuden: ”ota kuva itsestäsi pressan kanssa” ja ”ota itsestäsi kuva pressan pöydän takana”.

Korealaisia asusteita julisteissa pikkumuseossa.

Kuva museosta, edessä aukio ja sen takana vuori, joka on Blue House:n takana myös.

Blue House

Seuraavana oli 경북굴 eli Gyeongbok palatsi tai Gyeonbokgung. Blue House sijaitsee ihan Gyeongbok palatsin vieressä. Varmaan kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Portti kuningattaren asumukseen.

Kuningattaren asumus (oltiin ilmeisesti takapihalla).

향원정 Hyangwonjeong Pavilion

향원정 Hyangwonjeong Pavilion

Ilma oli tosiaan kauniin aurinkoinen, välillä tosin tuntu aika kuumalta, mutta saatettiin pysyä jossain 27 asteen lämmöissä.

Palatsialueen sisällä käytiin myös The National Folk Museum of Korea:ssa. Aikaa oli aika vähän, joten kierros oli pikainen. Yks meidän korealaisista KUBA Buddyistä tosin toimi paikallisoppaana, mikä oli tosi hyvä, koska saatiin museosta varmasti paljon enemmän irti kuin jos oltais itsekseen juostu se läpi. :)

The National Folk Museum of Korea

Throne hall from the front, a picture from the museum.

Throne hall from the side (근정전)

Throne Hall sisältä, kuva ei kyllä tee oikeutta.

Söpö mänty.

 경회루 - Banquet Hall.

Sisempi portti. Portin takana siis Throne Hall.

Pääportille saavuttiin juuri vahdinvaihtoseremonian aikaan. Se on kanssa aika hieno kokemus.

Pääportti sisäpihalta katsottuna.

Vahdinvaihtoseremonia.

Siitä suunnattiin Insadongiin lounaalle, jälleen oli niin nälkä, että kuvat jäi ottamatta. Insadongissa shoppailtiin (itse en toistaiseksi ostanut mitään, mutta siellä täytyy käydä uudestaan) ja käytiin syömässä korealaista jäätelönkorviketta bingsua 빙수.

Mango bingsu.

Nämä pienet ympyrät on sellaisia muovisia läpysköjä ja käytännössä seurusteleva pari ostaa sellaisen ja kirjottaa siihen rakkaudentunnustuksia ja sitoo sen seinään/kaiteeseen vähän samalla idealla kuin lukkojen jättäminen siltoihin. Yksi pari siis ostaa yhden läpyskän ja molemmat kirjoittaa siihen. Se paikka oli ihan täynnä niitä. Tämäkin löytyy siis Insadongista.

Siitä jatkettiin vielä katsomaan Nanta nimistä esitystä, joka markkinoitiin meille sanoilla: ”A non-verbal performance integrates Korea's traditional rhythm, Samulnori, with comedy”.  Nantan viralliset sivut.

Käymällä noilla sivuilla saa siis jonkinlaisen kuvan siitä. Kokkausteemainen rummutusshow... Jossa käytetään veitsiä ja leikkuulautaa äänen tuottamiseen, mutta jossa on myös vaikuttavaa akropatiaa, huumoria jne. Aika hieno esitys siis, mutta vaikea kuvailla! Oli aika hieno show kokonaisuutena, esiintyjät oli tosi taitavia ja osaavia. Ilmeisesti siinä teatterissa on useampi eri ryhmä, jotka vetää saman shown. Tai ilmeisesti perusrakenne on sama, mutta jokaisella tiimillä on vähän eri esitys. Meille esiintyi valkoinen tiimi.

Sellainen pieni Soul seikkailu! :)